lauantai 27. tammikuuta 2018

Vaikeuksien kautta

Blogimme on elänyt hiljaiseloa yli puolitoista vuotta. Omalta osalta se on juontanut juurensa hiljaiseloon urheilun saralla. Viime kausi oli sairastelua täynnä ja huonoista fiiliksistä tai tuloksista ei tehnyt mieli kirjoittaa. Nyt tuntuu että vaikeudet alkaa olla tältä osaa selätetty ja mieli on vähän kirkkaampi kuin vuosi sitten. Sen vuoksi voisinkin kertoa kuulumisia viimeisen parin vuoden ajalta.

Sairastelut alkoivat noin kaksi vuotta sitten matkalla kotiin Romaniasta nuorten maailmanmestaruuskilpailuista. Nappasin lentokoneessa tavallisen flunssan, ja kun en malttanut parannella itseäni tarpeeksi, flunssa palasi jokaisen kilpailun jälkeen. Kun loppukauden kilpailut menivät aika lailla kaikki penkin alle, pidin keväällä hieman tavallista pidemmän tauon harjoituksista, jotta olisin varmasti terve ja pystyisin aloittamaan uuden harjoituskauden puhtaalta pöydältä.

Harjoituskausi alkoikin hyvin. Olin hyvässä kunnossa ja harjoittelu tuntui helpolta. Kesäkuussa leireilin paljon sekä omatoimisesti että liiton ryhmän kanssa. Kovan harjoittelun lomassa ravinnosta huolehtiminen unohtui. Kulutin enemmän energiaa, mitä ruuasta sain ja kesäkuun lopun mattotestin tulos oli surkea. Kehon rasvat ja paino oli parissa viikossa pudonnut reilusti, ja minulla ei ollut energiaa tehdä tehokkaampia harjoituksia tai testejä. Mattotestin jälkeen tankkasin energiaa ja voimat alkoivat palailla, mutta pian sairastuin taas flunssaan.

Juhannuksen tienoilla sairastamani flunssan jälkeen alkoi todellinen alamäki. Lähes joka kuukausi olin viikon sairaana, toisinaan minulla oli nuha, toisinaan nielutulehdus tai joku muu hengitysteiden sairaus. Viikon sairastelun jälkeen kesti viikko tukkoisaa oloa, joka ei millään tuntunut hellittävän. 

Syksyllä Imatralla hiihdetyt rulla-ampumahiihtokilpailut herättivät toiveita. Kovaa hiihtäminen tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siedettävältä ja vauhtikin oli riittävän hyvää. Olosuhteisiin nähden hyvin onnistuneiden kilpailujen jälkeen uskalsimme valmentajani kanssa tehostaa harjottelua hieman, kun ennen kilpailuja harjoittelu oli pitkään ollut normaalia kevyempää sairastelujen vuoksi. Tehostaminen oli kuitenkin virhe ja kuten myöhemmin sain huomata, Imatran kilpailujen näyttämä valo tunnelin päässä olikin juna. 

Muutama viikko kilpailujen jälkeen sairastelut taas jatkuivat. Ja jälleen olin kerran kuukaudessa viikon sairaana ja toisen viikon parantelin tukkoista oloa. Tässä vaiheessa olin todella tarkka siitä, että olin täysin terve ennen kun tein edes kevyitä harjoituksia, söin vitamiinit ja pesin kädet tavallista useammin sekä huolellisemmin. Tästä huolimatta sairastuin yhä uudestaan ja söin antibioottikuureja toisensa jälkeen. Kävin lääkärissä, verikokeissa sekä muissa testeissä useita kertoja, mutta mitään syytä jatkuvalle sairastelulle ei tuntunut löytyvän.

Kilpailukausi 2016-2017 oli täysi floppi. Pystyin hiihtämään ainoastaan viisi kilpailua, joista vain yhdessä vauhtini oli edes lähellä kilpailuvauhtia. Muissa kilpailuissa syke hakkasi maksimilla ja hengitystä ahdisti, mutta vauhti oli sama kuin tavallisella hiihtolenkillä. Sen lisäksi sairastelin kilpailujen välissä ja lopulta minun täytyi lopettaa kilpailukausi kesken helmikuussa. 

Lepäsin ja parantelin itseäni kevään ja kun en määrällisesti tai tehollisesti harjoitellut paljoa, pysyin terveenä muutaman kuukauden. Ja taas luulin, että vaikeudet olisivat takana päin mutta uuden harjoituskauden alkaessa sairastelut palasivat taas. Kesäkuussa 2017 kävin Helsingin urheilulääkäriasemalla ja vihdoin löytyi syy jatkuvalle sairastelulle. Minulla jo ennestään ollut astma oli pahentunut reilusti ja aiheutti keuhkoihin jatkuvan tulehduksen, joka taas aiheutti jatkuvia infektioita hengitysteissä. Kun sain uudet lääkkeet, alkoi paraneminen viimein.

Juhannuksen 2017 jälkeen sain harjoitella koko harjoituskauden terveenä ja suunnitelmien mukaan. Kisakauden alussa sairastin kuitenkin influenssan, joka myöhästytti kauden aloittamista. Lopulta pääsin kuitenkin kilpailemaan ja kerta kerralta hiihtäminen kilpailuissa on helpottunut ja vauhti parantunut. Vaikka kotimainen kärki on tällä hetkellä hieman karannut, olen silti ollut tyytyväinen lähes kaikkiin tämän kauden kilpailuihin. Suunta on kuitenkin oikea, enkä voi olettaa, että ison takapakin jälkeen olisin heti samalla tasolla kuin aikasemmin. 

Nyt jatkan kilpailukautta positiivisin mielin ja pyrin tekemään omia hyviä suorituksia ilman sen kummempia paineita. Tavoitteena pikku hiljaa saavuttaa muita kilpakumppaneita hiihtovauhdissa. Loppuun vielä muutamia kuvia tältä ja viime kaudelta. 

-Maiju