Vaikeuksien kautta

Blogimme on elänyt hiljaiseloa yli puolitoista vuotta. Omalta osalta se on juontanut juurensa hiljaiseloon urheilun saralla. Viime kausi oli sairastelua täynnä ja huonoista fiiliksistä tai tuloksista ei tehnyt mieli kirjoittaa. Nyt tuntuu että vaikeudet alkaa olla tältä osaa selätetty ja mieli on vähän kirkkaampi kuin vuosi sitten. Sen vuoksi voisinkin kertoa kuulumisia viimeisen parin vuoden ajalta.

Sairastelut alkoivat noin kaksi vuotta sitten matkalla kotiin Romaniasta nuorten maailmanmestaruuskilpailuista. Nappasin lentokoneessa tavallisen flunssan, ja kun en malttanut parannella itseäni tarpeeksi, flunssa palasi jokaisen kilpailun jälkeen. Kun loppukauden kilpailut menivät aika lailla kaikki penkin alle, pidin keväällä hieman tavallista pidemmän tauon harjoituksista, jotta olisin varmasti terve ja pystyisin aloittamaan uuden harjoituskauden puhtaalta pöydältä.

Harjoituskausi alkoikin hyvin. Olin hyvässä kunnossa ja harjoittelu tuntui helpolta. Kesäkuussa leireilin paljon sekä omatoimisesti että liiton ryhmän kanssa. Kovan harjoittelun lomassa ravinnosta huolehtiminen unohtui. Kulutin enemmän energiaa, mitä ruuasta sain ja kesäkuun lopun mattotestin tulos oli surkea. Kehon rasvat ja paino oli parissa viikossa pudonnut reilusti, ja minulla ei ollut energiaa tehdä tehokkaampia harjoituksia tai testejä. Mattotestin jälkeen tankkasin energiaa ja voimat alkoivat palailla, mutta pian sairastuin taas flunssaan.

Juhannuksen tienoilla sairastamani flunssan jälkeen alkoi todellinen alamäki. Lähes joka kuukausi olin viikon sairaana, toisinaan minulla oli nuha, toisinaan nielutulehdus tai joku muu hengitysteiden sairaus. Viikon sairastelun jälkeen kesti viikko tukkoisaa oloa, joka ei millään tuntunut hellittävän. 

Syksyllä Imatralla hiihdetyt rulla-ampumahiihtokilpailut herättivät toiveita. Kovaa hiihtäminen tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan siedettävältä ja vauhtikin oli riittävän hyvää. Olosuhteisiin nähden hyvin onnistuneiden kilpailujen jälkeen uskalsimme valmentajani kanssa tehostaa harjottelua hieman, kun ennen kilpailuja harjoittelu oli pitkään ollut normaalia kevyempää sairastelujen vuoksi. Tehostaminen oli kuitenkin virhe ja kuten myöhemmin sain huomata, Imatran kilpailujen näyttämä valo tunnelin päässä olikin juna. 

Muutama viikko kilpailujen jälkeen sairastelut taas jatkuivat. Ja jälleen olin kerran kuukaudessa viikon sairaana ja toisen viikon parantelin tukkoista oloa. Tässä vaiheessa olin todella tarkka siitä, että olin täysin terve ennen kun tein edes kevyitä harjoituksia, söin vitamiinit ja pesin kädet tavallista useammin sekä huolellisemmin. Tästä huolimatta sairastuin yhä uudestaan ja söin antibioottikuureja toisensa jälkeen. Kävin lääkärissä, verikokeissa sekä muissa testeissä useita kertoja, mutta mitään syytä jatkuvalle sairastelulle ei tuntunut löytyvän.

Kilpailukausi 2016-2017 oli täysi floppi. Pystyin hiihtämään ainoastaan viisi kilpailua, joista vain yhdessä vauhtini oli edes lähellä kilpailuvauhtia. Muissa kilpailuissa syke hakkasi maksimilla ja hengitystä ahdisti, mutta vauhti oli sama kuin tavallisella hiihtolenkillä. Sen lisäksi sairastelin kilpailujen välissä ja lopulta minun täytyi lopettaa kilpailukausi kesken helmikuussa. 

Lepäsin ja parantelin itseäni kevään ja kun en määrällisesti tai tehollisesti harjoitellut paljoa, pysyin terveenä muutaman kuukauden. Ja taas luulin, että vaikeudet olisivat takana päin mutta uuden harjoituskauden alkaessa sairastelut palasivat taas. Kesäkuussa 2017 kävin Helsingin urheilulääkäriasemalla ja vihdoin löytyi syy jatkuvalle sairastelulle. Minulla jo ennestään ollut astma oli pahentunut reilusti ja aiheutti keuhkoihin jatkuvan tulehduksen, joka taas aiheutti jatkuvia infektioita hengitysteissä. Kun sain uudet lääkkeet, alkoi paraneminen viimein.

Juhannuksen 2017 jälkeen sain harjoitella koko harjoituskauden terveenä ja suunnitelmien mukaan. Kisakauden alussa sairastin kuitenkin influenssan, joka myöhästytti kauden aloittamista. Lopulta pääsin kuitenkin kilpailemaan ja kerta kerralta hiihtäminen kilpailuissa on helpottunut ja vauhti parantunut. Vaikka kotimainen kärki on tällä hetkellä hieman karannut, olen silti ollut tyytyväinen lähes kaikkiin tämän kauden kilpailuihin. Suunta on kuitenkin oikea, enkä voi olettaa, että ison takapakin jälkeen olisin heti samalla tasolla kuin aikasemmin. 

Nyt jatkan kilpailukautta positiivisin mielin ja pyrin tekemään omia hyviä suorituksia ilman sen kummempia paineita. Tavoitteena pikku hiljaa saavuttaa muita kilpakumppaneita hiihtovauhdissa. Loppuun vielä muutamia kuvia tältä ja viime kaudelta. 

-Maiju

Lunta tupaan

Taas on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä tekstistä ja sivuilla on ilmeisesti käynyt myös haamuja, kun jotkin teksteistä ovat itsestään poistuneet. Ei kuitenkaan välitetä siitä vaan käännetään katseet tähän hetkeen.

Uusi harjoituskausi on päässyt jo hyvään vauhtiin ja myös kesälomani koulun suhteen on alkanut. Nyt voin rauhassa keskittyä täysillä urheiluun pienen hetken ennen lukion viimeistä rutistusta syksyllä. Loma ja harjoittelu on sujunut hyvin välillä aurinkoisissa, toisinaan sateisissa olosuhteissa.

Viime perjantaina testattiin harjoituskauden tulosta Imatralla, kun siellä kilpailtiin kahdeksan hengen ampumahiihdon kutsukilpailu. Kilpailu hiihdettiin lumella ja se koostui aika-ajoista sekä finaalista. Aika-ajot hiihdettiin väliaikalähtönä ja siihen kuului kaksi ammuntaa. Tämän jälkeen tulosten perusteella määräytyivät lähtöpaikat finaaliin, jossa kilpailtiin neljän ammunnan kilpailu.

 Kilpailun osanottajat Karin Oberhofer, Kaisa Mäkäräinen, Venla Lehtonen, Minä, Mari Laukkanen Laura Toivanen ja Sanna Markkanen. Venäjän Alexandra Rusakova puuttuu kuvasta.

Omalta osaltani aika-ajo sujui hyvin. Olin viides sakoilla 2+0, mihin olin todella tyytyväinen. Aika-ajon jälkeen jäin innolla odottamaan finaalia. Finaali ei kuitenkaan sujunut aivan yhtä hyvin. Voimakas ja puuskainen tuuli, muhkurainen ampumapaikka ja omat virheet tuottivat yhteensä 9 ohilaukausta 20 laukauksesta ja sijoitus oli sen myötä seitsemäs. Kilpailun voitti Laura Toivanen, Italian Oberhofer oli toinen ja Kaisa Mäkäräinen kolmas. Hyvä maku minulle kilpailusta kuitenkin jäi, suksi luisti, Kannustus oli huikea ja oli mukava päästä kilpailemaan maailman huippujen kanssa. Tapahtuma oli onnistunut ja mieleenpainuva, eihän sitä kovin usein pääse hiihtämään keskellä kesää.

Suksihuoltajani Mauno Parkko sekä Italian Karin Oberhofer.

Kilpailusta palauttelin viikonlopun aikana Lappee-Jukolassa talkoolaisena ja pääsin itselleni ensimmäistä kertaa kokemaan jukolan tunnelman. Ehkä ensi vuonna sitten kilpailijana, jos opin suunnistamaan ennen sitä... ;)

-Maiju

Takaisin tositoimiin

Syksyn kääntyessä pikkuhiljaa talven puolelle on ampumahiihtäjien aika alkaa valmistautumaan tulevaan kovaakin kovempaan kilpailukauteen. Itse keskityin tulevaan koitokseen Talent-ryhmän leirillä Vuokatissa, josta suuntasin suoraan kilpailukauden avaukseen Kontiolahdelle GP-kilpailuihin.

Talent-ryhmän tämän vuoden viimeinen leiri käytiin totuttuun tapaan Vuokatissa hyvissä treeniolosuhteissa. Melko pitkän leirin aikana hiihtokilometrejä kertyi rutkasti, eikä ammuntakaan jäänyt turhan vähälle. Leirimme oli yhteisleiri a-maajoukkueen kanssa, joten teimme kaikki harjoitukset yhdessä. Leirin aikana pääsi näkemään läheltä kuinka esimerkiksi yksi maailman huipuista, Kaisa Mäkäräinen, harjoittelee. 

Vaikka loppuleiristä porukka alkoikin jo hieman väsähtää, toi valkoinen lumipeite piristystä päiviin ja antoi ylimääräistä energiaa. Ryhmän viimeinen leiri vietiin päätökseen hyvissä tunnelmissa perjantaina ja nyt todellinen valmistautuminen kilpailukauteen ja sen pääkilpailuihin voi alkaa. Leirinpäätöksen jälkeen itse kukin siirtyivät Vuokatista Kontiolahdelle odottamaan seuraavien päivien koitoksia.

Lauantaina ohjelmassa oli pikakilpailu, matka, joka on usein ollut minulle se haastavin. Sarjassani kilpailtiin kuuden kilometrin matkalla, jonka välissä käytiin ampumassa kerran makuu ja kerran pysty. Kilpailuni lähti hyvin käyntiin, toki kropassa oli tuntemuksia edellisenä päivänä päättyneen leirin tiimoilta, mutta siihen nähden hiihto tuntui hyvältä. Makuupaikan yhden sakkokierroksen jälkeen kärki oli vielä savutettavissa. Pystyn kolme sakkoa rankaisi kuitenkin vähän liikaa ja niiden myötä hiihtovauhti siivitti minut neljännelle sijalle. 

Sunnuntaina kilpailtiin väliaikalähtökilpailu takaa-ajon säännöillä ja omalta osaltani kilpailun kulku oli lähes samanlainen kuin lauantaina. Alku meni hyvin, mutta viimeisen paikan kolme sakkoa olivat vähän liikaa. Sijoitus kuitenkin toinen ja  kauden avaukseen voin olla suhteellisen tyytyväinen ja tästä on hyvä lähteä rakentamaan vielä parempaa kisakuntoa. 

kuva: Kontiolahden Urheilijat

-Maiju

piristystä pimeään

Moi! Talvi tulee ja ulkona pimeää, mustaa ja ankeaa. Masennukselta on vaikea välttyä ja juoksemaan on inhottava lähteä pimeään vesisateeseen. Itse olen kokenut syysmasennuksen muutaman kerran, mutta nyt olen oppinut välttämään sen. Siksi ajattelin nyt kertoa millä keinoilla teen arjestani hieman mielekkäämmän. :)

Vaikka välillä on todella vaikea löytää valopilkkuja mistään, niin koitan kuitenkin etsiä asioista sen positiivisen puolen!

1.Juoksumatto ja netflix = kun ulkona on aivan kauhea sää, saatan juosta pidemmätkin lenkit juoksumatolla ja katsoa samalla muutaman elokuvan ;) aika menee näin todella nopeasti..

2.Heijastinliivi= hommasin itselleni todella kevyen juoksu-heijastinliivin ja ihastuin täysin. Ei tarvitse pelätä ettei autoilija huomaisi, eli saa juoksennellaihan rauhallisin mielin. Odotan pääseväni pimeään lenkille, jotta voisin pukea heijastinliivin päälle :D:D (ostin myös koirillenikin ja nyt olemme kuin kolme marjaa)

3. Otsalamppu= Mahtavaa juosta pilkkopimeässä, ainoastaan otsalampun valossa. Myös maastopyöräily pienillä poluilla on sopivan haasteellista ;)

4. Sauna<3 = kun tulee lenkiltä on ihanaa suunnata suoraan saunaan ja rentoutua.

5.Saipa= lähes viikottain täytyy käydä kannustamassa Meidän pojat voittoon!!

6.Venyttely ja rullailu= treenien jälkeen saa heittää aivot narikkaan ja rollingrollingroliingrolling. Kun lihakset on kireät, niin mielikin on kireä..

7.Keitto ja kaakao= molemmat lämmittää mukavasti kylmällä pakkaskelillä (+maistuu hyvälle)

8.Jääpallo, jääkiekko, pikaluistelu ja muu pelailu= talvikaudella kun ei ole ratakisoja, saa korviketta muista lajeista!!

9.valot = tykkään sytytellä kynttilöitä ympäri taloa ja pihaa. Kauniit valot tuovat ihanan tunnelman 

10.Kaverit= Aina voi hakea vertaistukea ja puhua ystäville jos on vaikeaa. Leiritykset 

 ulkomailla on ihan mahtavaa hyvässä seurassa!! 

11.Esikuvat= Jos muut ovat pystyneet kehittymään Suomen talvessa, niin pystyn minäkin!!

12.Unelmat, tavoitteet ja usko onnistumiseen= Minkä vuoksi minä teen tätä ;) (lisäksi hauskuuden)

-A

Ratakausi 2015

Ratakausi 2015 alkoi skippailemalla kisoja, eli hieman myöhässä omaltaosaltani. Olin ihan poikki ja juoksu oli täyttä kuraa. Lähdin kuitenkin kesäkuun alussa viivalle, sillä halusin saada nuorten EM-rajan rikki (ainakin esteissä, joka oli 10.55). Ensimmäisellä yrityksellä se ei onnistunut ja muserruin täysin.. aikani oli jotain 10.57x ja pohdin mitä olen tehnyt väärin? Päädyin siihen tulokseen, että toissapäivänä ei olisi pitänyt juosta puolimaratonia!
    Sama ala-vireisyys jatkui Paavo Nurmi Gamesissa, jolloin isäni totesi juoksun jälkeen, että hänellä teki tuskaa jopa katsoa puskemistani. Poljin siis kirjaimellisesti paikallani ja esteiden ylittäminen oli kauhea ajatus. Ihme kyllä alitin rajan muutamalla sekunnilla!!
   Seuraava koitos oli yhden välipäivän jälkeen Jämsässä kestävyysjuoksukarnevaaleilla. Maltoin pitää välipäivän kevyenä ja alitin EM rajan myös 5000m (17.05). On selvää, että ylä- ja alamäkiä tulee jatkuvasti, mutta tämän juoksun jälkeen päätin nousta kuopasta ja olla palaamatta sinne enää koskaan!! Pyydän anteeksi kaikilta jotka joutuivat katsomaan sivusta kärsimystäni tai olemaan mukana siinä (etenkin oma perheeni).

Siitä alkoi nousujohteinen kauteni, joka sisälsi monia upeita ratakisoja ja hetkiä. Ennätykset parantuivat, niin kuin kuuluukinn :) Esteissä 10.02x, 5000m 16.11x, 10 000m 32.58x, 3000m 9.27x. Eli siis parennettavaa jäi hurjasti!!Nyt ratakisat tältä kaudelta alkavat olla paketissa ja suuntaan katseeni maastoihin ja tietysti ensikauteen!! Tarkoituksena on juosta vielä muutama maantiekisa tosissaan/puolitosissaan juoksusta nauttien. Hauskaa aion pitää ja ottaa irti kaiken mahdollisen onnistumisista. Onhan tämä juoksu kuitenkin kuninkaiden laji;) !!

Tässä vielä muutama kuva kesältä:) -A

Syksyn kuulumisia

Viikko siitten kilpailtiin Kontiolahdella rulla-ampumahiihdon suomenmestaruuksista. Viikonloppu sujui osaltani hyvin. Lauantain pikakilpailussa matkaani hidasti ainoastaan yksi sakkokierros makuupaikalta. Hyvä ammunta antoi voimia myös hiihto-osuudelle ja siivitti minut pikakilpailun voittoon. Sunnuntaina lauantain pieni tuuli oli tyyntynyt ja ammuntaolosuhteet olivat loistavat. Normmalikilpailussa ammuin kaksi ohilaukausta, yhden makkuupaikalta ja yhden pystypaikalta. Kaksi viimeista ammuntaa selvitin puhtaasti ja nousin viikonlopun tuplamestariksi.

Viikonloppu oli osaltani onnistunut, ammuntaan olen todella tyytyväinen ja myös fyysinen kunto on taas lähtenyt nousuun pienen väsymystilan jälkeen. Kontiolahden kisojen jälkeen lähdin hyvillä mielin kohti vuokattia ja Talent-ryhmän leiriä. Vuokatissa olosuhteet olivat mainiot ja treeni maittoi. Viikolla ehdin myös käydä tekemässä ylioppilaskirjoitus debyyttini Sotkamon lukiolla ruotsin kuuntelun merkeissä.
Nyt jään odottelemaan Lokakuun ensilumen leiriä ja harjoittelen kotiolosuhteissa siihen asti.

-Maiju

Kalevankisat 2015

Kalevankisat järjestettiin tänä kesänä Porissa tuulisissa olosuhteissa. Juoksin perjantaina 5000m ja sunnuntaina 10 000m. Olisin halunnut osallistua myös 30000m ej, mutta tällä hetkellä esteistä aiheutuva tärähdys jalkaterään olisi ollut huono asia. Olen kuitenkin "suht" tyytyväinen matkavalintoihini, sillä molemmista tuli ennätykset! :)

Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin juoksemaan ilman sen suurempia jännityksiä, oikeastaan odotin pääseväni radalle ja ottamaan mittaa muista veijareista! Vastassa oli todella kovia menijöitä, eikä minulla ollut mitään hävittävää. Askel askeleelta lähestyin kohti maalia ja nautin joka sekunnista. Oli myös ihanaa huomata koko yleisön olevan täysillä mukana kilpailufiiiliksessä. 

Molemmat juoksut olivat onnistuneesti kiihtyviä, mikä oli tavoitteena. Minkäänlaista taktiikkaa ei varsinaisesti Ramin kanssa tehty, vaan lähdin juoksemaan rennolla mielellä tasaisen kovia kierroksia. Alkuvauhti olisi voinut 5000m olla hieman kovempi, mutta voimakkaan tuulen vuoksi en uskaltanut kiristää tahtia. Kristiinan ja Johannan meno tuntui myös hieman liian reippaalta.. Nyt on helppo olla jälkiviisas, mutta olen kuitenkin ilonen hopeamitalista. :)

Kymppitonnin juoksu oli urani ensimmäinen ja rakastuin kyseiseen matkaan ihan täysin <3. Vaikka pohkeissa tuntui perjantain juoksu ja tuuli oli jälleen kerran kova, aikani 32.58,17 on Suomen naisissa kaikkien aikojen viidenneksi paras ja Euroopan nuorissa historian 11. Eli siis vielä on varaa parantaa!!!! Silti ensimmäinen aikuistensarjan suomenmestaruus tuntuu ihan kivalta :) ;) 

-A