Nämä maisemat tulivat tutuiksi muutamien viime päivien aikana, kun kävin leireilemässä vähän tavallista korkeammalla. Lähdin Suomesta Itävaltaan etsimään isompia mäkiä ja Ramsausta niitä todellakin löytyi. Reilun viikon aikana treenitunteja sekä nousumetrejä kertyi runsaasti.
Vaikka mahdollisuus myös lumella hiihtämiseen olisi Ramsaun jäätiköllä ollutkin, päätettiin tässä vaiheessa keskittyä vielä muuhun harjoitteluun ja leirin treenit koostuivatkin rullahiihdosta, ammunasta, pyöräilystä ja vaeltelusta hulppeissa maisemissa. Auringonpaisteessa vuorenrinteitä kivutessa hiki virtasi niin hiihtäessä kuin sauvarinteessäkin. Alaspäin mäkiä oli huomattavasti mukavampi ja nopeampi tulla, kun maastopyörälläkin maksiminopeus oli lähes 60 km/h.
Treeneissä ei myöskään tarvinnut olla yksin, sillä vuoristolehmiä tuli vastaan niin vaelluspoluilla kuin nousuteiden varsillakin. Myös ampumapaikalla oli aika-ajoin ruuhkaa, kun joukkueita mm. Itävallasta, Venäjältä ja Unkarista oli harjoittelemassa. Onneksi kaikille oli kuitenkin tilaa ja yleensä sai ampumapaikallakin olla ihan omassa rauhassa.
Leiri huipentui viimeisen päivän vuorenvalloitukseen, joka alkoi Pichl:ista vuoren juurelta, noin 700 metrin korkeudesta. Sunta oli ylös, kun lähdin perinteisen rullasuksilla hiihtämään kohti Dachstein-hissin ala-asemaa. Kahden tunnin ja 15 kilometrin jälkeen, 1000 metriä korkeammalla vaihdoin monot lenkkareihin ja jatkoin jalan vuoren sumussa vielä pari tuntia.
Seuraavaksi leireilen Talent-ryhmän mukana Vuokatissa kuun vaihteessa, sitä ennen levähdän kotona hetken ja pidän peukkuja Alisalle EM-kisoihin.
- Maiju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti