torstai 19. marraskuuta 2015

Takaisin tositoimiin

Syksyn kääntyessä pikkuhiljaa talven puolelle on ampumahiihtäjien aika alkaa valmistautumaan tulevaan kovaakin kovempaan kilpailukauteen. Itse keskityin tulevaan koitokseen Talent-ryhmän leirillä Vuokatissa, josta suuntasin suoraan kilpailukauden avaukseen Kontiolahdelle GP-kilpailuihin.

Talent-ryhmän tämän vuoden viimeinen leiri käytiin totuttuun tapaan Vuokatissa hyvissä treeniolosuhteissa. Melko pitkän leirin aikana hiihtokilometrejä kertyi rutkasti, eikä ammuntakaan jäänyt turhan vähälle. Leirimme oli yhteisleiri a-maajoukkueen kanssa, joten teimme kaikki harjoitukset yhdessä. Leirin aikana pääsi näkemään läheltä kuinka esimerkiksi yksi maailman huipuista, Kaisa Mäkäräinen, harjoittelee. 

Vaikka loppuleiristä porukka alkoikin jo hieman väsähtää, toi valkoinen lumipeite piristystä päiviin ja antoi ylimääräistä energiaa. Ryhmän viimeinen leiri vietiin päätökseen hyvissä tunnelmissa perjantaina ja nyt todellinen valmistautuminen kilpailukauteen ja sen pääkilpailuihin voi alkaa. Leirinpäätöksen jälkeen itse kukin siirtyivät Vuokatista Kontiolahdelle odottamaan seuraavien päivien koitoksia.



Lauantaina ohjelmassa oli pikakilpailu, matka, joka on usein ollut minulle se haastavin. Sarjassani kilpailtiin kuuden kilometrin matkalla, jonka välissä käytiin ampumassa kerran makuu ja kerran pysty. Kilpailuni lähti hyvin käyntiin, toki kropassa oli tuntemuksia edellisenä päivänä päättyneen leirin tiimoilta, mutta siihen nähden hiihto tuntui hyvältä. Makuupaikan yhden sakkokierroksen jälkeen kärki oli vielä savutettavissa. Pystyn kolme sakkoa rankaisi kuitenkin vähän liikaa ja niiden myötä hiihtovauhti siivitti minut neljännelle sijalle. 

Sunnuntaina kilpailtiin väliaikalähtökilpailu takaa-ajon säännöillä ja omalta osaltani kilpailun kulku oli lähes samanlainen kuin lauantaina. Alku meni hyvin, mutta viimeisen paikan kolme sakkoa olivat vähän liikaa. Sijoitus kuitenkin toinen ja  kauden avaukseen voin olla suhteellisen tyytyväinen ja tästä on hyvä lähteä rakentamaan vielä parempaa kisakuntoa. 


kuva: Kontiolahden Urheilijat

-Maiju

tiistai 3. marraskuuta 2015

piristystä pimeään

Moi! Talvi tulee ja ulkona pimeää, mustaa ja ankeaa. Masennukselta on vaikea välttyä ja juoksemaan on inhottava lähteä pimeään vesisateeseen. Itse olen kokenut syysmasennuksen muutaman kerran, mutta nyt olen oppinut välttämään sen. Siksi ajattelin nyt kertoa millä keinoilla teen arjestani hieman mielekkäämmän. :)
Vaikka välillä on todella vaikea löytää valopilkkuja mistään, niin koitan kuitenkin etsiä asioista sen positiivisen puolen!

1.Juoksumatto ja netflix = kun ulkona on aivan kauhea sää, saatan juosta pidemmätkin lenkit juoksumatolla ja katsoa samalla muutaman elokuvan ;) aika menee näin todella nopeasti..

2.Heijastinliivi= hommasin itselleni todella kevyen juoksu-heijastinliivin ja ihastuin täysin. Ei tarvitse pelätä ettei autoilija huomaisi, eli saa juoksennellaihan rauhallisin mielin. Odotan pääseväni pimeään lenkille, jotta voisin pukea heijastinliivin päälle :D:D (ostin myös koirillenikin ja nyt olemme kuin kolme marjaa)

3. Otsalamppu= Mahtavaa juosta pilkkopimeässä, ainoastaan otsalampun valossa. Myös maastopyöräily pienillä poluilla on sopivan haasteellista ;)

4. Sauna<3 = kun tulee lenkiltä on ihanaa suunnata suoraan saunaan ja rentoutua.

5.Saipa= lähes viikottain täytyy käydä kannustamassa Meidän pojat voittoon!!

6.Venyttely ja rullailu= treenien jälkeen saa heittää aivot narikkaan ja rollingrollingroliingrolling. Kun lihakset on kireät, niin mielikin on kireä..

7.Keitto ja kaakao= molemmat lämmittää mukavasti kylmällä pakkaskelillä (+maistuu hyvälle)

8.Jääpallo, jääkiekko, pikaluistelu ja muu pelailu= talvikaudella kun ei ole ratakisoja, saa korviketta muista lajeista!!


9.valot = tykkään sytytellä kynttilöitä ympäri taloa ja pihaa. Kauniit valot tuovat ihanan tunnelman 

10.Kaverit= Aina voi hakea vertaistukea ja puhua ystäville jos on vaikeaa. Leiritykset 
 ulkomailla on ihan mahtavaa hyvässä seurassa!! 





11.Esikuvat= Jos muut ovat pystyneet kehittymään Suomen talvessa, niin pystyn minäkin!!


12.Unelmat, tavoitteet ja usko onnistumiseen= Minkä vuoksi minä teen tätä ;) (lisäksi hauskuuden)

-A





perjantai 18. syyskuuta 2015

Ratakausi 2015

Ratakausi 2015 alkoi skippailemalla kisoja, eli hieman myöhässä omaltaosaltani. Olin ihan poikki ja juoksu oli täyttä kuraa. Lähdin kuitenkin kesäkuun alussa viivalle, sillä halusin saada nuorten EM-rajan rikki (ainakin esteissä, joka oli 10.55). Ensimmäisellä yrityksellä se ei onnistunut ja muserruin täysin.. aikani oli jotain 10.57x ja pohdin mitä olen tehnyt väärin? Päädyin siihen tulokseen, että toissapäivänä ei olisi pitänyt juosta puolimaratonia!
    Sama ala-vireisyys jatkui Paavo Nurmi Gamesissa, jolloin isäni totesi juoksun jälkeen, että hänellä teki tuskaa jopa katsoa puskemistani. Poljin siis kirjaimellisesti paikallani ja esteiden ylittäminen oli kauhea ajatus. Ihme kyllä alitin rajan muutamalla sekunnilla!!
   Seuraava koitos oli yhden välipäivän jälkeen Jämsässä kestävyysjuoksukarnevaaleilla. Maltoin pitää välipäivän kevyenä ja alitin EM rajan myös 5000m (17.05). On selvää, että ylä- ja alamäkiä tulee jatkuvasti, mutta tämän juoksun jälkeen päätin nousta kuopasta ja olla palaamatta sinne enää koskaan!! Pyydän anteeksi kaikilta jotka joutuivat katsomaan sivusta kärsimystäni tai olemaan mukana siinä (etenkin oma perheeni).



Siitä alkoi nousujohteinen kauteni, joka sisälsi monia upeita ratakisoja ja hetkiä. Ennätykset parantuivat, niin kuin kuuluukinn :) Esteissä 10.02x, 5000m 16.11x, 10 000m 32.58x, 3000m 9.27x. Eli siis parennettavaa jäi hurjasti!!Nyt ratakisat tältä kaudelta alkavat olla paketissa ja suuntaan katseeni maastoihin ja tietysti ensikauteen!! Tarkoituksena on juosta vielä muutama maantiekisa tosissaan/puolitosissaan juoksusta nauttien. Hauskaa aion pitää ja ottaa irti kaiken mahdollisen onnistumisista. Onhan tämä juoksu kuitenkin kuninkaiden laji;) !!














Tässä vielä muutama kuva kesältä:) -A

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Syksyn kuulumisia

Viikko siitten kilpailtiin Kontiolahdella rulla-ampumahiihdon suomenmestaruuksista. Viikonloppu sujui osaltani hyvin. Lauantain pikakilpailussa matkaani hidasti ainoastaan yksi sakkokierros makuupaikalta. Hyvä ammunta antoi voimia myös hiihto-osuudelle ja siivitti minut pikakilpailun voittoon. Sunnuntaina lauantain pieni tuuli oli tyyntynyt ja ammuntaolosuhteet olivat loistavat. Normmalikilpailussa ammuin kaksi ohilaukausta, yhden makkuupaikalta ja yhden pystypaikalta. Kaksi viimeista ammuntaa selvitin puhtaasti ja nousin viikonlopun tuplamestariksi.


Viikonloppu oli osaltani onnistunut, ammuntaan olen todella tyytyväinen ja myös fyysinen kunto on taas lähtenyt nousuun pienen väsymystilan jälkeen. Kontiolahden kisojen jälkeen lähdin hyvillä mielin kohti vuokattia ja Talent-ryhmän leiriä. Vuokatissa olosuhteet olivat mainiot ja treeni maittoi. Viikolla ehdin myös käydä tekemässä ylioppilaskirjoitus debyyttini Sotkamon lukiolla ruotsin kuuntelun merkeissä.
Nyt jään odottelemaan Lokakuun ensilumen leiriä ja harjoittelen kotiolosuhteissa siihen asti.

-Maiju

tiistai 4. elokuuta 2015

Kalevankisat 2015

Kalevankisat järjestettiin tänä kesänä Porissa tuulisissa olosuhteissa. Juoksin perjantaina 5000m ja sunnuntaina 10 000m. Olisin halunnut osallistua myös 30000m ej, mutta tällä hetkellä esteistä aiheutuva tärähdys jalkaterään olisi ollut huono asia. Olen kuitenkin "suht" tyytyväinen matkavalintoihini, sillä molemmista tuli ennätykset! :)


Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin juoksemaan ilman sen suurempia jännityksiä, oikeastaan odotin pääseväni radalle ja ottamaan mittaa muista veijareista! Vastassa oli todella kovia menijöitä, eikä minulla ollut mitään hävittävää. Askel askeleelta lähestyin kohti maalia ja nautin joka sekunnista. Oli myös ihanaa huomata koko yleisön olevan täysillä mukana kilpailufiiiliksessä. 


Molemmat juoksut olivat onnistuneesti kiihtyviä, mikä oli tavoitteena. Minkäänlaista taktiikkaa ei varsinaisesti Ramin kanssa tehty, vaan lähdin juoksemaan rennolla mielellä tasaisen kovia kierroksia. Alkuvauhti olisi voinut 5000m olla hieman kovempi, mutta voimakkaan tuulen vuoksi en uskaltanut kiristää tahtia. Kristiinan ja Johannan meno tuntui myös hieman liian reippaalta.. Nyt on helppo olla jälkiviisas, mutta olen kuitenkin ilonen hopeamitalista. :)
Kymppitonnin juoksu oli urani ensimmäinen ja rakastuin kyseiseen matkaan ihan täysin <3. Vaikka pohkeissa tuntui perjantain juoksu ja tuuli oli jälleen kerran kova, aikani 32.58,17 on Suomen naisissa kaikkien aikojen viidenneksi paras ja Euroopan nuorissa historian 11. Eli siis vielä on varaa parantaa!!!! Silti ensimmäinen aikuistensarjan suomenmestaruus tuntuu ihan kivalta :) ;) 







-A


 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Nuorten EM 2015

Viime tiistaina matkasimme suomen nuorten maajoukkueen kanssa Ruotsin Eskilstunaan 19 vuotiaiden EM- kilpailuihin. torstaina minulla oli edessä 3000m estejuoksun alkuerä, johon olin valmistautunut erittäin agressiivisella mielentilalla, no ei vaineskaa... Olin lähtökohtaisesti aika vertailuihin katsottuna erästä toiseksi huonoimmalla ajalla liikenteessä. Ennen kisaa sain jalkaani puudutuspiikin koska ilman sitä esteiden ylittäminen olisi ollut mahdotonta.

Juoksu alkaa: Lähden porukan mukana ensimmäisen kierroksen ja sitten siirryn kärkeen. En osaa juosta esteitä porukassa :D juoksu kulki rennosti ja juokseneminen oli helppoa maltoin kuitenkin mieleni ja säästelin voimia tulevaan finaaliin johon pääsin alkuerässä olleeni toinen. Kisan jälkeen käänsin katseeni lauantain koitokseen jossa karsitaan jyvät akanoista.


Perjantai päivän kulutin Ruotsissa lepäämällä ja verkkaamalla. Yöt olin Sport hotellissa jossa majoittuminen tapahtui pienissä mökeissä jossa ilman kosteus oli anakin 250% :D 

Lauantai aamuna olo oli kamala, korvat olivat lukossa ja vatsaan koski. Keräsin itseäni koko aamun ja selviydyin verkka kentälle. Verkka kentällä jännitys juoksuun meni ihan överiksi eikä toinen puudutus piikkikään helpottanut asiaa yhtään. Onneksi minulla oli oma tuki lähelläni joka koostui huoltojoukoista ja valmentajista, Janne Hiukka, Jukka Keskisalo, Kaisa Virtanen, Tuomo Pieti ja Sieni- Rami. 

Juoksu lähestyy ja Call inissä alan vetää piikkareita jalkaan tässä kohtaa vatsassani oli erittäin suuri jännitys.

Juoksu on pian lähtemässä ja olen valmiina kaikkine jännityksineen lähtöviivalla. Tuuli lukemat ovat 7m/s ja kun startti pyssy pamahtaa niin jännitys purkautuu ja joukko lähtee liikkeelle, minä ensimmäisten joukossa. Juoksu etenee osaltani veturina ja alan saamaan pääjoukkoon rakoa. Kova tuuli kuitenkin kostautuu ja sijoitukseni on lopulta kolmas, viimeisellä 500m osuudella jouduin antamaan periksi Turkkilaiselle sekä Ruotsalaiselle urheilijalle.... hieman ärsyttää.. eritoten ruotsalainen kuka paineli ohi :D noo... EM PRONSSIA!


Kun palkinnot on jaettu ja olo alkaa olla hyvä niin kaikki mitalistit kutsutaan doping- testiin jossa meni 3 tuntia! onneksi en ollut käyttänyt vääriä aineita... ;) Seuraavana yönä oli todella hankala saada unta ja nukuin alle 3 tuntia koko yössä.

Seuraavana päivänä toinen matkani 5000m oli käsillä ja oloni oli väsynyt. tällä kertaa lähdin juoksemaan ilman jalan puuduttamista, joka oli kammottava ajatus. Juoksu oli kiihtyvä, hyvä ja paransin ennätystäni yli puoliminuuttia mutta se ei riittänyt tällä kertaa palkintokorokkeille, mutta itsensä ylittäminen tuntuu aina hyvältä! Jos matka olisi ollut pidempi niin uskon että olisin päässyt yllättämään ja nappaamaan toisenkin mitallin. Jonkun verran jäi neljäs sija harmittamaan mutta tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Koti matka eskilstunasta jatkui omalta osaltani vanhempieni kanssa meriteitse laivalla, kun muu joukkue lähti lentämällä. Laivalla minua ei hävettänyt pitää mitallia kaulassa. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja raskas reissu Ruotsin maalle josta palaan hymyssä suin takaisin kotiin! :) Puolitoista viikkoa sitten en olisi uskonut näinkään hyvään suoritukseen. Kaikki on mahdollista ;) 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Nousumetrejä haalimassa



Nämä maisemat tulivat tutuiksi muutamien viime päivien aikana, kun kävin leireilemässä vähän tavallista korkeammalla.  Lähdin Suomesta Itävaltaan etsimään isompia mäkiä ja Ramsausta niitä todellakin löytyi. Reilun viikon aikana treenitunteja sekä nousumetrejä kertyi runsaasti.
 Vaikka mahdollisuus myös lumella hiihtämiseen olisi Ramsaun jäätiköllä ollutkin, päätettiin tässä vaiheessa keskittyä vielä muuhun harjoitteluun ja leirin treenit koostuivatkin rullahiihdosta, ammunasta, pyöräilystä ja vaeltelusta hulppeissa maisemissa. Auringonpaisteessa vuorenrinteitä kivutessa hiki virtasi niin hiihtäessä kuin sauvarinteessäkin. Alaspäin mäkiä oli huomattavasti mukavampi ja nopeampi tulla, kun maastopyörälläkin maksiminopeus oli lähes 60 km/h. 




  Treeneissä ei myöskään tarvinnut olla yksin, sillä vuoristolehmiä tuli vastaan niin vaelluspoluilla kuin nousuteiden varsillakin. Myös ampumapaikalla oli aika-ajoin ruuhkaa, kun joukkueita mm. Itävallasta, Venäjältä ja Unkarista oli harjoittelemassa. Onneksi kaikille oli kuitenkin tilaa ja yleensä sai ampumapaikallakin olla ihan omassa rauhassa.



  Leiri huipentui viimeisen päivän vuorenvalloitukseen, joka alkoi Pichl:ista vuoren juurelta, noin 700 metrin korkeudesta. Sunta oli ylös, kun lähdin perinteisen rullasuksilla hiihtämään kohti Dachstein-hissin ala-asemaa. Kahden tunnin ja 15 kilometrin jälkeen, 1000 metriä korkeammalla vaihdoin monot lenkkareihin ja jatkoin jalan vuoren sumussa vielä pari tuntia. 


Seuraavaksi leireilen Talent-ryhmän mukana Vuokatissa kuun vaihteessa, sitä ennen levähdän kotona hetken ja pidän peukkuja Alisalle EM-kisoihin.

- Maiju




torstai 9. heinäkuuta 2015

I'm back

Jalkaterät ovat olleet arkana jo jonkin aikaa ja ratajuoksu piikkareilla on pahentanut tuntemuksia. Juoksu ei ole muutenkaan kulkenut, sitten viime syksyn jälkeen ja itseluottamus on ollut täysin nolla. Keskiviikona valo alkoi kuitenkin paistamaan risukasaan! Lähdin tekemään rataharjoitusta Kimpisen kentälle valmentajani Ramin kanssa ja olin varma heti alkuun, että saisin juosta tuskainen ilme kasvoillani, alle aikatavoitteiden. Aamulenkki tuntui todella pakonomaiselta, niin kuin kaikki kisat ja harjoitukset tähän asti.
      Yllätyin iloisesti, kun vedot kulkivat pitkästä aikaa kohtuullisesti ja Ramin mielestä juoksuni näytti parhaimmata mitä tänä kesänä on ollut. Vaikka tuntuma ei ollut vielä ihan sama kuin ennen, loi harjoitus kumminkin uskoa tulevaan. Peikko on poistettava hartioilta ja tästä on ruvettava nauttimaan!
      Viime viikonloppuna kisailtiin SM-viestit Seinäjoella. Oma osallistumiseni oli epävarmaa, vielä edeltävinä päivinä, mutta päätin lähteä kuitenkin juoksemaan. Jalkaterät olivat turvoksissa ja arkana edellisestä rataharjoituksesta ja olo oli hieman vetelä. Halusin kuitenkin lähteä edustamaan seuraani ja näkemään kavereita muilta paikkakunnilta. Onhan oman seuran kilpailuasun päälle pukeminen ja joukkueen eteen taisteleminen ihan huippu juttu! En todellakaan olisi halunnut jäädä kotiin yksinäni harjoittelemaan ja seuraamaan kisoja televisiosta. Matkana oli N19 sarjassa 3x800m, mikä on minulle täysin alimatka, varsinkin nyt terävyyden ollessa kadoksissa. Näitä "sprinttimatkoja" on vain juostava, että se terävyys löytyy. Tämä teki todella hyvää ajatellen tulevia EM-kisoja!
   
   
   


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Ketä me ollaan?

Heippa!
Tähän blogiin kirjoittelee kuulumisiaan kaksi urheilijanalkua Tirilänkadulta. Postailemme Blogiin juttuja arjestamme urheilun parissa, johon kuuluu treeniä, kilpailuja, leirejä, onnistumisia, pettymyksiä ja paljon muuta.


 Nykyisin päälajina Alisalla on kestävyysjuoksu ja Maijulla ampumahiihto, mutta meidän molempien urheiluharrastukset alkoivat taitoluistelun parissa, jonka kautta tutustuimme myös toisiimme alle kouluikäisinä. Koulun aloitimme samalla luokalla ja yhteinen matka on jatkunut tähän päivään asti lukion kolmannelle vuosikurssille, jonka aloitamme syksyllä. Asumme Lappeenrannassa ja käymme Kimpisen lukiota sekä kuulumme Etelä-Karjalan urheiluakatemiaan.


 Iän karttuessa taitoluistelu jäi molemmilla taka-alalle ja tilalle on tullut uusia harrastuksia jääkiekosta telinevoimisteluun. Me olemme kokeilleet monia eri lajeja, mutta nyt alkaa molemmilla se oma juttu löytyä.

 Tavoitteenamme on kehittyä ja löytää omat äärirajat urheilun parissa. Tervetuloa seuraamaan matkaamme urheilijan tiellä kohti huippua!


Alisa:

Moi! Mie oon Alisa, kohta 18-vuotias kestävyysjuoksija. Muihin lajeihini kuuluu pikaluistelu ja jääpallo, joita harrastan kilpailumielessä, mutta en yhtä tosissaan kuin juoksua. Olen myös harrastanut jääkiekkoa ja jalkapalloa maajoukkuetasolla. 

Perheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi veljeä ja kaksi koiraa. Koko perheemme on urheilullinen ja se sopii minulle.


Maiju:

Moikka! Mie oon Maiju, 18-vuotias ampumahiihtäjä, Lappeenrannasta. Kilpailen myös maastohiihdossa ja välillä triathlonissa (treenimielessä), mutta korkeimmat tavoitteet oon asettanu ampumahiihdon saralle.

Miun perheeseen kuuluu äiti, isä ja isosisko, jotka harrastavat myös mielellään liikuntaa. Liikunnallisen perheen kautta oon myös ite oppinu urheilemaan ja nauttimaan siitä. 







- Alisa ja Maiju